Ympäristö kansainvälisessä oikeudessa

Ilmastonmuutos

Ympäristöasioista ilmastonmuutos on ollut  jo pidemmän aikaa kansainvälisesti pinnalla oleva aihe. Ilmastonmuutoksen saama huomio johtuu siitä, että se koskettaa koko maapalloa, eikä vain jotain tiettyä aluetta tai ryhmää. Aiheesta käydään usein kiivasta keskustelua internetin suurimmilla ja suosituimmilla palstoilla. Mielipiteitä on laidasta laitaan. Toiset ovat täysin vannoutuneita, että olemme tuhoon tuomittuja, mutta toiset ajattelevat koko asian olevan typerä ja mitään ilmastonmuutosta ei tapahdu. Kaikilla on oikeus sananvapauden puitteissa esittää omia mielipiteitään asiasta. Tämän hetkisen tieteellisen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos kuitenkin on todellinen ja tapahtuva asia. Kumoavia teorioita on,  mutta meillä on enemmä pätevää todistusaineistoa sen todellisuudesta.

Maailman ensimmäinen ilmastokonferenssi järjestettiin Genevessä, 1979. Tämä oli YK:n ympäristöohjelman UNEP:n  ja ilmatieteen järjestö WMO:n järjestämä tilaisuus, jossa todettiin jo tapahtunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ja ihmistoimen mahdollinen kasvihuoneilmiötä voimistava vaikutus.  

Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan kasvihuoneilmiön voimistumisesta johtuvaa ilmaston lämpenemistä. Kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan sitä, että maapalloa ympäröivä ilmakehä toimii ikään kuin kasvihuoneen tavoin. Ilmakehä päästää maapalloon osuvan auringonsäteilyn sisään, mutta ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen takia osa lämmöstä ei pääse heijastumaan takaisin avaruuteen vaan jää lämmittämään maapalloa, jjotta planeetallamme säilyisi sopiva lämpötila. Kasvihuoneilmiön on todettu voimistuvan silloin, kun ilmakehään kerääntyy liikaa kasvihuonekaasuja, kuten hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia, jotka keräävät itseensä lämpöä ja aiheuttavat sen ettei lämpö pääse poistumaan normaalisti. Näiden kaasujen lisääntyminen on todettu johtuvan ihmisen toiminnasta. Etenkin vaikuttaessamme hiilen kiertokulkuun. Kasvihuoneilmiö itsessään on hyvä asia, mutta ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset tähän ilmiöön ovat ongelmallisia ympäristön kannalta. Nimittäin ilmastonmuutos aiheuttaa äärimmäisiä luonnonilmiöitä, jotka ovat huonoksi maapallomme hyvinvoinnille ja sitä kautta meille.

Valtion suvereenisuus mahdollistaa sen, että valtiolla on valta päättää omista asioistaan omalla alueellaan. Esimerkiksi valtio voi lähtökohtaisesti itse päättää mihin ympäristö sopimuksiin liittyy vai liittyykö mihinkään. Poikkeuksina ovat kansainväliset velvoitteet, joita kaikkien valtioiden oletetaan noudattavan. Kansainvälinen ympäristöoikeus on ylikansallista toimintaa, eli sen toiminta ei katso valtioiden rajoja vaan toimii niiden ylitse.

Ilmastonmuutoksen estäminen ei taida olla enää mahdollista, mutta sen hidastaminen on yksi kansainvälisen ympäristöoikeuden suurimmista tavoitteista. Tähän tavoitteeseen päästäkseen ollaan laadittu erilaisia kansainvälisiä ilmastosopimuksia. Näistä tärkeimmät ovat YK:n 1992 laatima ilmasto puitesopimus, siihen tehty lisäys Kioton pöytäkirja ja pariisin ilmastosopimus. YK:n ilmasto puitesopimus tavoittelee ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuden vakiinnuttamista vaarattomalle tasolle. Tämän sopimuksen mukaan kaikilla valtioilla on velvollisuus ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, valvoa sekä mitata päästöjä ja lähettää raportti sopimuksen sihteeristölle. Kioton pöytäkirja taas on täydennys YK:n ilmasto puitesopimukseen, se edistää tämän tavoitteiden toteutumista asettamalla oikeudellisesti sitovia velvoitteita. Sitovien velvoitteiden piirissä olevat maat saavat vapauden päättää miten aikovat toteuttaa velvoitteensa. Kioton pöytäkirjaan sisältyy myös mahdollisuus joustoon ja hiilinielujen käyttöön, jotta velvoite saadaan täyttymään. Myös pariisin ilmastosopimus on lisäys YK:n ilmasto puitesopimukseen ja sen tarkoituksena on vahvistaa maailmanlaajuisia ilmasto toimia niin, että saataisiin hillittyä maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen asteeseen. EU:n ilmastopolitiikkakin on tärkeässä roolissa näissä asioissa.

Ajatusleikki dystopiasta

Dystopia on utopian eli ihanneyhteiskunnan vastakohta,  eli se on ei toivottu kauhuskenaario yhteiskunnasta. Tämä käsite on tuttu fiktiivisistä teoksista. Käytän sitä ajatus kokeen pohjana. Tällaiselta skenaariolta ei pidä odottaa tarkkaa tai kattavaa kuvausta tulevaisuudesta. Sellaista ei ole mahdollista tehdä. En siis voi alkaa käymään läpi kaikkea mahdollista. Tähän ei ole mitään tiettyä oikeaa lopputulosta, eikä tämä ole ainoa oikea pohdinta tapa. Näitä voisi tehdä monia täysin erilaisia, mutta tämä pohjautuu asioihin, joita minulle tuli mieleen miettiessäni ilmastonmuutoksesta johtuvaa dystopiaa.

Jotenä kuvitellaan dystopia, jossa yhteiskuntamme on ajautunut ilmastonmuutoksen edetessä täyteen katastrofiin. Eniten pelätyt ennustukset ovat tulleet toteen. On selvää, että ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut vaihtelevia vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Jossain on liian kuivaa ja jossain taas liian kosteaa elää. Kuivuneissa alueissa ei pystytä tuottamaan ravintoa ja siellä villitsee sääilmiöt kuten esim. suuret metsäpalot. Alueilla joissa sateet lisääntyvät huimasti esiintyy tulvia, joten tällaisissa paikoissa asuminen käy hyvin tukalaksi. Merenpinnan kohoaminen aiheuttaa saari- ja rannikkovaltioiden katoamisen. erilaiset sääilmiöt ovat pahimmillaan.

Valtioita on sääilmiöiden takia hajonnut ja monet saari- ja rannikkovaltiot ovat kokonaan hävinneet veden alle. Köyhät valtiot, joilla ei ollut varallisuutta sopeutua ilmaston nopeaan muutokseen ovat kärsineet eniten ilmaston lämpenemisestä, vaikka he ovat vähiten syyllisiä sen tapahtumiseen. Tällaisista paikoista on lähtenyt liikkeelle ilmastopakolaisia ja osa heistä valitettavasti jäänyt sääilmiöiden alle. Syyllisyydestä puheenollen, kuka on vastuussa ihmisten aiheuttamasta ilmasto dystopiasta? Voidaanko ketään ylipäätään asettaa syytteeseen? Periaatteessa tiedämme, että vakaat suuret valtiot ovat talous toimillaan aiheuttaneet suurimmat päästöt ja näin ollen vaikuttanut eniten ilmaston lämpenemisen tahtiin. Voisiko siis olla mahdollista asettaa sellaiset valtiot vastuuseen? Kysymys taas kuuluu, että millä nämä valtiot voitaisiin asettaa vastuuseen, mitkään korvaukset ei taida riittää maapallon elvyttämiseen entiselleen. Ja tällaisessa tilassa ei taida olla järjestelmää, jolla olisi oikeutta vaatia korvauksia. Nimittäin valtiot, jotka ovat toimillaan eniten syyllisiä ovat ja kaikista parhaiten varusteltuja sopeutumaan huonoihin oloihin. Nämä tuskin joutuvat korvaamaan mitään tuhoutuneille valtioille, johtuen heidän etulyöntiasemasta. Moraalisesti ajatellen vähintä mitä nämä valtiot voisivat tehdä olisi tarjota turvapaikat ilmastopakolaisille. Mutta tämä on ehkä liian kaunis ajatus, koska kukaan ei voi velvoittaa heitä auttamaan. Tai vaikka olisikin jokin hätätila velvoite, niin pakolaisia olisi ihan liikaa sijoitettavaksi. Valtion vastuuun kannalta tilanne on siis erittäin haastava.

Miten käy valtion toimivallan? Käsitys toimivallasta on täysin muuttunut, johtuen alueiden hallinnan vaikeutumisesta. Kaaoksen ollessa valloillaan maita on vaikea hallita, ihmiset ovat selviytymis moodissa ja valtioiden rajoja koettelee liikkuvat ihmismassat. Suvereniteetti vaatii jonkin alueen jatkuvaa ja rauhanomaista hallintaa, jota on vaikea ilmasto kaaoksessa säilyttää. Tällainen tilanne mahdollisesti vierittää meidät monilta osin, jopa valtiottomaan tilaan, josta aikoinaan muun muassa filosofi Thomas Hobbes esitti teorioitaan. Hobbes kuvaili tällaista tilaa luonnon tilaksi, jossa on käynnissä kaikkien sota kaikkia vastaan. Eli voisi hyvin olla mahdollista, että meillä on käynnissä kolmas maailmansota. Voi toki olla, että ihmisten ajatusmaailma toisiaan kohtaan olisi sen verran muuttunut, ettei välttämättä jouduttaisi ihan tällaiseen tilaan, vaan saataisiin jopa sovittua tietyistä ehdoista joiden mukaan toimitaan tai ainakin jonkinlaisesta yhteisymmärryksestä.

Lähteet:

Martin DIxon-Textbook on international law

Ympäristöministeriö

Ulkoministeriö

Ilmasto-opas.fi

Ilmasto.org