voiman käyttö

Voimankäyttö on ollut pitkät ilmiöt kansainvälisissä suhteissa, ja sen on katsottu liittyvän suoraan valtioiden suvereniteettiin rajattomaan valtaan, jota valtiot käyttävät kaikin mahdollisin keinoin etujensa suojelemiseen. Mitä pidemmälle ajanjaksolle sota on liittynyt valtion suvereniteettiin, sitä enemmän asia on itsestään muuttunut lailliseksi instituutioksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan kiellettyä ja sallittua voimankäyttöä kansainvälisissä suhteissa. Kehittynyt sosiaalinen tietoisuus on laajentanut (ja jopa johtanut) oikeuteen turvautua sotaan. Tämä on todellakin poistanut voimankäytön tai kaikenlaisen uhan käytön kansakuntien välillä, tästä on tullut oikeusvaltio kansainvälisessä rikoslaissa – sen rikkomiseen liittyy rikosoikeudellinen vastuu kansainvälisen yhteisön silmissä. On kuitenkin tiettyjä tilanteita, joissa on sallittua käyttää voimaa, kuten omapuolustustarkoituksiin, humanitaarisiin interventioihin ja ennaltaehkäisevään valtaan.

Koska historiallinen näkemys tukee väkivallan turvaamista ja voiman uhkia toisinaan, mutta korostaa myös sen tekemisen riskejä, meille jää keskeinen kysymys ulkopoliitiikan teoriassa ja käytännössä; toisin sanoen missä olosuhteissa ja kuinka sotilaallista voimaa ja voimanuhkia voidaan käyttää tehokkaasti erityyppisten tavoitteiden saavuttamiseksi hyväksyttävällä kustannus- ja riskitasolla?

Verenvuodatus on ihmiselle yhtä omaperäinen kuin mikä tahansa muu vaisto. Siksi ei ole yllättävää, että ihmisen pitkä historia on täynnä riitoja ja ristiriitoja, eikä vielä ole mitään viitteitä siitä, että voimankäyttö riitojen ratkaisemiseksi olisi menneisyyden kysymys milloin tahansa pian. Pääasiassa nämä ovat olleet hallinnan vakiinnuttamista toisten suhteen, valloituksia, resurssien hallintaa, usko- ja uskontokysymyksiä ja rotuun liittyviä kysymyksiä. Ihmisyhteiskunnan kehittyessä on välttämätöntä saada puitteet, joita voidaan kutsua puitteiksi, jotta voidaan päättää, oliko käytetty voima vai sen ennakoitu käyttö perusteltu vai ei.

Aseellinen konflikti Syyriassa on yksi vakavimmista konflikteista, joita esiintyy nykymaailmassa. Väkivallan puhkeamisen jälkeen vuonna 2011 lähes puolet miljoona ihmistä, lähinnä siviilejä on tapettu ja yli seitsemän miljoonaa, lähes puolet Syyrian sodan edeltävästä väestöstä, on joutunut siirtymään kotiseudulleen. Konfliktin osapuolina ovat presidentti Assadille lojaali Syyrian armeijan lisäksi myös valtiosta riippumattomat aseelliset ryhmät, mukaan lukien Syyrian kurdi voimat, joita länsimaat ja Saudi-Arabia tukevat; ulkoiset valtioista riippumattomat toimijat, kuten ISIS, al-Nusra, Hezbollah sekä Yhdysvaltojen, Iranin ja Venäjän kaltaisten valtioiden asevoimat.

Venäjän presidentti ja entinen pääministeri Vladimir Putin on julistanut Yhdysvaltojen lakko Syyrian lentotukikohtaan siviileihin kohdistuvan kemiallisen aseen hyökkäyksen jälkeen kansainvälisen oikeuden vastaisena. Jotkut Yhdysvaltain poliitikot ja tutkijat näyttävät olevan yhtä mieltä hänen kanssaan.

Kun presidentti Obama uhkasi vuonna 2013 sotilaallisia toimia Syyriaa vastaan ​​kemiallisten aseiden käytöstä, useimmat tutkijat pitivät itsepuolustuksen käsitettä – ennakoivana tai muutoin – tosiasiallisesti riittämättömänä. Michael Schmitt huomautti tuolloin, ettei ollut mitään viitteitä siitä, että Syyria aikoisi hyökätä Yhdysvaltoihin, ja painotti edelleen, että edes ”tarttuva epävakaus ei nouse aseellisen hyökkäyksen tasolle siten, että kärsineet valtiot voivat käyttää voimaa itsensä puolustamiseen. .”

olen kyllä yhtä mieltä siitä, että mahdollisuudet kemiallisiin aseisiin, jotka joutuvat terroristien käsiin aiheuttivat ”värjättävän” uhan Yhdysvalloille ja sen liittolaisille, mutta päätteli, että välittömän vaatimuksen täyttyminen ei ollut mahdollista. Schmittin mukaan Assadin hallinto ei ollut vielä ”menettänyt maan hallintaa niin pitkälle, että on todennäköistä, että aseet joutuvat terroristiryhmien käsiin”.

Siitä lähtien Syyria on kuitenkin joutunut vain lisää kaaokseen, joten voi sitä päätellä, että Assadilla ei ole enää riittävästi aseiden hallintaa, jotta niiden menetys vaara voidaan välttää. Lisäksi vuodesta 2013 on ilmoitettu, että Yhdysvalloilla on olevan yli 500 joukkoa Syyriassa. Uskon, että näiden Yhdysvaltain joukkojen fyysinen läheisyys sekä Assadin joukkoille että terroristitaistelijoille tekee asiaan välittömän uhan amerikkalaisille huomattavasti vahvemman.

presidentti donald trumpin vaalikausi 2016 journalisti kysyi kommenttia käynnissä olevasta konfliktista islamilaisen valtion kanssa. Trump sanoi, että ”ongelmana on, että meillä on Geneven yleissopimukset, kaikenlaiset säännöt ja määräykset, joten sotilaat pelkäävät taistelua.” itse sanon, että en näe nykyään paljon todisteita siitä, että Yhdysvaltojen kaltaisten armeijalla on ongelmia noudattaa kansainvälistä humanitaarista lakia sisällyttääkseen Geneven yleissopimukset. Valitettavasti ISIS: n kaltaiset viholliset panevat merkille presidentin ”lähes varmuuden” politiikan ja kiertävät sitä vaikeuttamaan Yhdysvaltain joukkojen kohdistamista heihin. Millä tavalla? He vain sulautuvat siviilien joukkoon ja käyttävät ihmiskilpiä mukaan lukien lapset – eräänlaiseen barbaariseen ilmapuolustusjärjestelmään pyrkiessä torjumaan ilmaiskuja.

Koska Syyrian konflikti on ajan myötä muuttunut kansalaisista levottomuuksista kansallisiin sotilaallisiin konflikteihin, joissa on mukana useita sisäisiä ja ulkoisia toimijoita, Asadin hallituksen ilmeiseen elpymiseen, myös Yhdysvaltojen ja muiden politiikat, lähestymistavat ja prioriteetit ovat muuttuneet. Vuoden 2018 lopusta lähtien Yhdysvallat ja sen syyrialaiset ja alueelliset kumppanit eivät ole onnistuneet saamaan Syyrian presidentti Bashar al Asadia kannustamaan tai pakottamaan eroamaan virkoistaan ​​tai takaavansa Syyrian poliittisen järjestelmän perusteellisen uudelleensuuntaamisen neuvotteluratkaisuprosessin yhteydessä. Yhdysvallat kannattaa edelleen osallistavaa neuvotteluratkaisua, mutta on suurelta osin suostunut Asadin jatkamaan poliittista ja turvallisuusvalvontaa. Venäjän, Iranin, Turkin, Yhdysvaltojen ja Israelin voimakkaat interventiot Syyriassa ovat luoneet perustavanlaatuisesti erilaiset laskelmat, joita politiikan päättäjät voivat harkita verrattuna ennen konfliktia vallinneisiin laskelmiin.

Afganistania on kutsuttu ”imperiumien hautausmaaksi”. Mutta se on Syyria – jota Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump nimittää ”verenvärisen hiekan” paikaksi. Syyrian kahdeksan vuotta vanha sisällissota on vakavasti horjuttanut Lähi-itää. Se on vetänyt alueelliset valtuudet mukaan lukien Saudi-Arabian, Qatarin ja Iranin sekä Teheranin tukeman Libanonin Hizbollahin. Se on mahdollistanut Venäjän laajentaa huomattavasti vaikutusvaltaansa alueella.

KANSAINVÄLINEN OIKEUS/ VOIMANKÄYTTÖ

ASEVOIMA

– Yleinen kansainvälinen laki​

– kansakunnille yhteiset lain yleiset periaatteet, esim. Tarpeellisuus, suhteellisuus ja kohtuullisuus.​

– ”vain sotateoria”​

– Kellog/briand – sopimus 1928

Ranskan ja USA:n ulkoministerit Briand ja Kellog muotoilivat 1928
sopimuksen, joka kielsi sodan kansainvälisen ulkopolitiikan välineenä.
​Kuutisenkymmentä maata liittyi sopimukseen, paitsi Neuvostoliitto

-yhdistyneiden kanssakuntien peruskirja 1948​

Aloite Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseksi syntyi vuonna 1943 Ison-Britannian, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton edustajien Moskovassa pitämässä kokouksessa. Nämä maat olivat yksimielisiä siitä, että rauhan turvaamiseksi pitäisi perustaa järjestö, johon liittyminen olisi mahdollista kaikille valtioille niiden kokoon tai vaikutusvaltaan katsomatta. YK:n tulevat perustajajäsenet kokoontuivat vuonna 1945 San Franciscossa, jossa ne laativat ja allekirjoittivat Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan. Peruskirjan allekirjoitti 51 jäsenvaltiota. Peruskirjaa on kutsuttu eräänlaiseksi maailman perustuslaiksi. Käytännössä valtiot eivät kuitenkaan aina noudata peruskirjaa, vaan rikkovat usein toiminnallaan sen periaatteita.

YK:n yleiskokouksissa tärkeimmiksi käsiteltäviksi asioiksi nousivat ihmisoikeudet ja sisällissodat. Vuonna 1948 YK hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Järjestö joutui myös pohtimaan, onko YK:n ja sen jäsenmaiden oikeutettua puuttua itsenäisen valtion sisäisiin asioihin, mikäli ihmisoikeuksia rikotaan esimerkiksi sisällissodassa. 

Vuonna 2013 Yhdistyneisiin kansakuntiin kuuluu 193 itsenäistä valtiota, joukossa myös Suomi, joka liittyi jäseneksi vuonna 1955. Nykypäivänä YK listaa tärkeimmiksi tehtäväkseen kansojen välisten suhteiden edistämisen, kansainvälisenä keskuksena toimimisen, köyhien aseman parantamisen sekä ihmisoikeuksien edistämisen. 

​

OIKEUS KÄYTTÄÄ VOIMAA / ASEELLISTEN KONFLIKTIEN LAKI​

– Oikeutta voimankäyttöön kutsutaan jus ad bellum​

– Aseita, jotka sääntelevät aseellisten operaatioiden suorittamista​

Kutsutaan jus in belloksi (aseellisen konfliktin laki/ kansainvälinen humanitaarinen oikeus)​

– tämä esitys rajoittui jus ad bellum tapahtumaan​

KANSALLINEN POLITIIKKA​

• – kansakuntien liiton epäonnistuminen sodan kieltämisessä (league covenant 1919)​
• -Kellogg- briand  -sopimus 1928 julisti sodan ​
• – Saksa, Italia ja Japani julistivat sodan 1939- 1941 ​

Laki ennen vuotta 1945 

Vain sota doktriini

positivismi ja valtioiden suvereeni oikeus turvautua sotaan. Yritetään kieltää sota ennen vuotta 1945

(I) Kansakuntien liiton yleissopimus

(II) Sodan luopumista koskeva yleissopimus (Pariisin sopimus) Kellogg  -Briandin sopimus), 1928

laki 1945 jälkeen

Kaikkien jäsenten on pidättäydyttävä kansainvälisissä suhteissaan minkään valtion alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta uhkaavasta tai voimankäytöstä tai muulla tavalla Yhdistyneiden Kansakuntien tavoitteiden vastaisella tavalla

1945

– Uusi alku: ”pelastaakseen seuraavat sukupolvet sodan vitsaukselta”​

– peruskirja perustaa kollektiivisen turvallisuuden järjestelmän ja kieltää yksipuolisen turvautumisen turvaamiseen.​

– kuitenkin säilyttää puolustautumisoikeuden

Perussääntö: uhka tai voimankäyttö on kielletty

Voiman tarkoitus: Voima tarkoittaa ’aseellista voimaa’, ei muuta kuin taloudellisen tai poliittisen painostuksen keinoa.  Myös epäsuora voimankäyttö on kielletty.  Voiman uhka: Voimien käytön lisäksi myös uhka on kielletty.  ’Voiman uhalla’ joka tarkoittaa, että ilmoittaa turvautuneen sotilaallisiin toimenpiteisiin, joita tiettyjä vaatimuksia ei hyväksytä.

KOOSTUU KOLMESTA PILARISTA​

• -voimankäytön kieltäminen artikla 2 4 kohta​
• – turvallisuusneuvoston valtuudet käsitellä rauhan rikkomuksia tai rauhanuhkia (artikla 39-42)​
• -yksilöllisen ja kollektiivisen itsemääräämisoikeuden varaaminen puolustus, kunnes turvallisuusneuvosto voi toimia tehokkaasti​

ONKO SANA ”SOTA” EDELLEEN VOIMASSA​

• – YK:n peruskirjan tarkoitus on poistaa sanan ” sota” juridinen merkitys.​
• – Sen sijaan käytetään puolueetonta termiä ”aseellinen konflikti”​
• – Tavallisesti viitataan jus in bello: aseellisten konfliktien laki​. (loac) the law of armed conflict)

KIELTO ARTKLA 2 4 KOHTA​

– kaikkien jäsenten on pidättäytyvä kansainvälisessä suhteissaan minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta uhkaavasta tai voiman käytöstä tai muulla tavalla yhdistyneiden kansakuntien tavoitteiden vastaisella tavalla​

Sallittu näkemys

  Tämän näkemyksen mukaan 2 artiklan 4 kohdassa ei aseteta täydellistä voimankäytön kieltoa, ja valtiot saavat silti käyttää voimaa melko monissa tilanteissa, esimerkiksi:

1. Voimankäyttö tulevien hyökkäysten ennakoinnissa.
2. Voimankäyttö ulkomaalaisten pelastamiseksi [ks. Entebbe-tapaus];
3. Humanitaarinen interventio;
4. Järjestelmän muutos (demokratian puuttuminen)

Rajoittava näkymä

  Tämän näkemyksen mukaan perusoikeuskirja muutti radikaalisti valtioiden oikeutta käyttää voimaa.  Asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa säädetään voimankäytön täydellisestä kieltämisestä, paitsi jos perusoikeuskirjassa itsessään tehdään nimenomaisia ​​poikkeuksia.  Perusoikeuskirjassa sallitaan vain kaksi poikkeusta voimankäytön periaatteesta, nimittäin:

1) 51 artiklan mukainen puolustus; ja

2) perusoikeuskirjan VII luvun mukaiset täytäntöönpanotoimet,

TURVALLISUUSNEUVOSTON VALTUUDET​

• ARTIKLA 39​
• – Turvallisuus neuvosto määrittelee rauhaan kohdistuvan uhan​
• Olemassaolon, rauhan rikkomisen tai aggression ja antaa suosituksia tai päättää toimenpiteistä, jotka toteutetaan 41 ja 42 artiklan mukaisesti. Ylläpitää tai palautta kansainvälinen rauha ja turvallisuus ​

Artikla 41​

• – turvallisuus neuvosto voi päättää mitä toimenpiteitä, joihin ei liity asevoiman käyttöä, se voi kehottaa muita YK:n jäseniä soveltamaan tälläisia toimenpiteitä. Niihin voi sisältyä meri-, lento-, posti-.sähke-,radio- ja muiden viestintävälineiden täydellinen tai osittainen keskeyttäminen sekä diplomaattisuhteiden katkaiseminen.​

 Artikla 42​

• – jos turvallisuus neuvosto katsoo että 41 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet olisivat riittämättömiä tai osoittautuneet riittämättömäksi, se voi ryhtyä lentoliikenteen, meri- tai maavoimien toimiin ylläpitämään tai palauttamaan rauhaa ja turvallisuutta. Tälläisiin toimiin voi kuulua mielenosoituksia, saartoa ja muita YK:n jäsenten ilma-, meri- tai maajoukkueen operaatiota.​

• SOTILAALLISIA JA PUOLISOTILAALLISIA AKTIVIITTEJA NICRAGUA JA SITÄ VASTAAN​

• Nicaragua väitti, että yhdysvallat ovat vastussa nicaraguan alueen sotilas operaatiosta. Se väitti, että yhdyvallat käyttivät suoraa aseelista voimaa asentamalla miinoja nicaraguan vesille sekä hyökäämällä satamia ja antamaan apua aseistamiseen, rahoituksen ja tukea kontrastien kanssa,​
• Nicaraguan sissi taistelee nicaraguan hallituksen kukistamiseksi.​

• NICARAGUA TAPAUS​
• Yhdysvallat väitti Nicaragua vastaan , että se oli perusteltu, koska se toimi kollektiivisesti itsepuolustuksena vastauksena nicaraguan tukemaan aseita kapinallisille El Salvadorissa ystävällisessä maassa. Yhdysvaltain julistukseen, joka lähestyy pakolliseen lainkäyttövallan sisältyvästä (monenvälisen sopimuksen varaumasta) vaikka se myöntää, ettei sitä voida soveltaa 1 artiklaan. Tuomioisituin katsoi että se voi soveltaa kansainväliseen tapaoikeuden sääntöjä voimankäytöstä ja puuttumattomuudesta peruskirja 2 artiklan 4 kohdan nojalla ​

ITSEPUOLUSTUS​

• 51 Artikla​
• Mikään tässä peruskirjassa ei heikennä luonnollista yksilöllisen tai kollektiivisen puolustuksen oikeutta, jos aseelliset hyökkäykset tapahtuvat YK:n jäseniä vastaan, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. ​

ALKUPERÄISET KYSYMYKSET  EDELLÄ MAINITUSTA​

• 1) ovatko 2 Artiklan 4 kohdasta sanat ”voimankäytön” jälkeen selityksiä tai rajoituksia?​
• 2) ”JÄSENET” onko ulkopuoliset jäsenet poissuljettu?​
• 3) onko tavanomaisessa lainsäädännössä rinnakkaisia itsepuolustusoikeuksia esim. Terroristiryhmät?​
• (katso Nicaraguan tapaus)​
• 4) onko oikeutta ennaltaehkäisevään itsepuolustukseen?​
• ​

Ydinaseet ja ennakoiva itsepuolustus

Useimmat kirjoittajat ja hallitukset ovat yhtä mieltä siitä, että maailman yhteisölle olisi liian vaarallista sallia ennaltaehkäisevä itsepuolustus yksinkertaisesti siksi, että siellä on ydinaseita, joissa on modernit edistykselliset laitteet.

Yksilöllinen itsepuolustus

Kansainvälisen tavanomaisen oikeuden nojalla on yleisesti hyväksytty, että omapuolustusoikeuteen kohdistuvat ’välttämättömyyden’ ja ’oikeasuhteisuuden’ rajoitukset.  • Tämä vahvistetaan uudelleen kansainvälisen tuomioistuimen tuomiossa Nicaraguan tapauksessa

Itsepuolustuksen lopettaminen;

kun itsepuolustuksen tavoitteet on saavutettu / Itsepuolustuksen tavoitteet ovat kolme: (I) nykyisten jatkuvien hyökkäysten torjuminen; 

(II) torjunta ja suojaaminen uusilta hyökkäyksiltä, ​​jotka ovat olennainen osa vihollisuuksien jatkumista; ja

(III) alueellisen status quo ante bellumin palauttaminen.  Kun edellä mainitut tavoitteet on

Carolinen tapaus

• Tapaus syntyi Kanadan 1837 kapinallisesta. Caroline oli amerikkalainen alus, jota Kanadan kapinalliset olivat käyttäneet ahdistaakseen Britannian viranomaisia ​​Kanadassa. 
• Kansainväliset Kanadan brittijoukot saapuivat Yhdysvaltain satamaan, mutta saapuivat Yhdysvaltojen alueelle, takavarikoivat Carolinin, ampuivat aluksen ja lähettivät Niagaran putouksen yli. 
• Hyökkäyksen laillisuudesta keskusteltiin yksityiskohtaisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen välisessä kirjeenvaihdossa.
• Caroline-tapausta pidetään perinteisenä itsenäisyyden puolustusta koskevan kansainvälisen tavanomaisena muotoiluna.
• Itse asiassa Caroline-tapaus on vain esimerkki kahden maan käytännöstä.
•   Tyypilliseksi lakiksi se tarvitsee tuen myöhemmässä johdonmukaisessa valtion käytännössä.
• Pelko vaarallisen ennakkotapauksen luomisesta on luultavasti syy siihen, miksi valtiot käyttävät harvoin ennakoivaa itsepuolustusta käytännössä.
• YK: n 192 jäsenestä vain Israel ja Yhdysvallat vetosivat siihen. Israel vetoaa ennakoiviin ”Iragin ydinreaktori tapausten Israelin tuhoamisiin” vuonna 1981. Valvontakomitea tuomitsi sen ja julisti sen kansainvälisten normien vastaiseksi.

• Alun perin Yhdysvallat veti siihen (tai etenkin ennalta ehkäisevään puolustukseen) ”Yhdysvaltain hyökkäyksessä Irakiin (2003)”, mutta kansainvälinen yhteisö tuomitsi sen laajalti. 
• Valtioiden ylivoimainen käytäntö YK: n syntymisen jälkeen ei koskaan hyväksy ennakoivan omapuolustuksen oikeutta.
• Siksi Caroline-tapauksessa muotoiltua asiaa ei tueta myöhemmässä valtiollisessa käytännössä, eikä sitä voida sanoa olevan osa tuon ajan tavanomaista lakia.  ennakoiva omapuolustus.

 

Kansallisten vapautumisen sodat

• Jos tietyn alueen ihmisten katsotaan omaavan kansainvälistä itsemääräämisoikeutta, mutta kyseistä aluetta hallinnoiva valtio kieltäytyy antamasta heille tätä oikeutta, heidän on ehkä taisteltava kansallisen vapautuksen sotaa saavuttaakseen  itsemääräämisoikeus käytännössä. Kansainvälisessä oikeudessa kapinaa vastaan ​​ei ole laillista oikeutta.

• Vallitseva näkemys on, että (voimankäyttö harjoittaessaan) itsemääräämisoikeus rajoittuu periaatteessa siirtomaayhteyteen, toisin sanoen Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan siirtokuntien suhteeseen siirtomaa-suhteeseen.   On epävarmaa, sovelletaanko sitä muihin tapauksiin kuin siirtomaayhteyteen

Haagin laki:

Sotalakeja ja tapoja koskevat vuosien 1899 ja 1907 Haagin yleissopimukset (tunnetaan myös nimellä Haagin asetukset)

Geneven laki:

Vuoden 1949 neljä Geneven yleissopimusta ja kaksi vuoden 1977 lisäpöytäkirjaa

(1) Geneven yleissopimus kenttäpuolustusvoimien haavoittuneiden ja sairaiden tilan parantamisesta;  

(2) Geneven yleissopimus merellä aseellisten joukkojen haavoittuneiden, sairaiden ja alusten haaksirikkojen parantamisesta;  

(3) Sotavankien kohtelua koskeva Geneven yleissopimus;  

(4) Geneven yleissopimus siviilien suojelusta sodan aikana

Vuoden 1949 neljä Geneven yleissopimusta, 2 artikla Yleissopimuksen soveltaminen

Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin julistettujen sodan tai muiden aseellisten selkkausten tapauksiin, joita voi syntyä kahden tai useamman korkean sopimuspuolen välillä, vaikka valtio  Yksi heistä ei tunnusta sotaa. [ja] kaikki korkean sopimuspuolen alueen osittaisen tai täydellisen miehityksen tapaukset, vaikka mainittuun miehitykseen ei kohdistu vastarintaa

Yhteinen 3 artikla Ristiriidat

• Yhteinen 3 artikla Ristiriidat, jotka eivät ole kansainvälisen luonteen omaavia aseellisissa selkkauksissa, jotka eivät ole luonteeltaan kansainvälisiä kumpikin konfliktin osapuoli sitoutuu soveltamaan vähintään seuraavia säännöksiä: Henkilöt, jotka eivät osallistu aktiiviseen toimintaan  vihollisuuksissa, mukaan lukien aseidensa, jotka ovat asettaneet aseensa, ja sellaisia, jotka ovat panneet taisteluun sairauden, haavojen, pidätyksen tai muun syyn takia, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti,

Tätä varten seuraavat toimet ovat ja ovat edelleen kiellettyjä milloin tahansa ja missä tahansa paikassa edellä mainittujen suhteen: 

(a) väkivalta elämään ja henkilöihin, erityisesti kaikenlaiset murhat, silpominen, julma kohtelu ja  kiduttaa; 

 (B) panttivankien ottaminen

Täytäntöönpano kansallisissa tuomioistuimissa

• Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpano kuuluu pääasiassa kansallisille viranomaisille, joilla on velvollisuus levittää lakia, kouluttaa asevoimiaan siinä ja torjua rikkomukset syyttämällä kansallisia tuomioistuimia .. ICC: n perustamisesta annettu
• Rooman perussääntö  vahvistaa ”täydentävyyden” periaatteen. [Art. 17].

• Nürnbergin ja Tokion kansainvälisissä sotilastuomioistuimissa, vuonna 1946
• Kuuluisassa Nürnbergin tuomiossa, joka tuomittiin natsien tärkeimmistä sotarikollisista, vahvistettiin ”yksilöllisen rikosoikeudellisen vastuun” periaate: ”Kansainvälisen oikeuden vastaiset rikokset tehdään miehillä, ei abstraktilla  ”Kansainvälisen oikeuden säännökset voidaan panna täytäntöön vain rankaisemalla sellaisia ​​rikoksia tekeviä henkilöitä.”

• lähteet: international Law/ Martin dixon
  • termipankki
  • http://www.slideshare.com/useofforce
  • http://www.youtube.com